Suurenna
Sisäkattoon paukuteltiin vasaralla toista kilometriä panelia
Tässä vaiheessa tajusi, että olisi kannattanut tehdä kattovasat huolellisesti, ehdottoman samaan tasoon toisiinsa nähden. Panelia on vaikea sovitella mutkalle.
Koska työ tehtiin pääosin yksin, paneli jouduttiin sahaamaan lyhyiksi pätkiksi. Myös havaittiin varsin pian, että ei kannata heti lyödä nauloja ihan kiinni saakka, jotta seuraavaa pääsee sovittelemaan paremmin paikalleen.
Lämpöeristeeksi tuli 30 senttiä vuorivillaa.
Tämäkin työ alkoi vähitellen sujumaan. Pakkasessa tyskentelyssä oli se hankaluus, että näpit jäätyivät tönköiksi naulojen pitelemisestä. Kunnes pakkasten hellitettyä joku viisaampi vihjaisi, että naulapussi kannattaa viedä yöksi lämpimään. Niinpä.
Alkoi tulla valmista ja kun oli vauhti päällä, jatkettiin panelointia saman tien yläkerran takaseinälle.
Tellinkien purkamisen jälkeen katto häämöttää tuvan avoimen puolen kohdalla lähes viiden metrin korkeudessa.
