Suurenna
Lattiat: lattiaponttia, vanhaa lankkua, luonnonkiveä
Lattiat tulevat järeiden runkopalkkien päälle niin, että rakennuksen pohjan ja maan väliin jää 1,5 metriä tuuletustilaa.
Pohjan alaiset rakenteet ja pohjalaudoitus tervattiin.
Pohjalaudoituksen päälle tuli musta paperi ja 10 sentin paksuinen styroksi kakkosnelosista tehtyjen lattiavasojen väliin.
Talon keskelle tulee varaava takka sekä sen ja piipun kylkeen kahdelta sivulta avoin avotakka. Tämän ympärille tulee metrin muutama neliö luonnonkivilattiaa. Styroksin päälle tuli ensin kerros savea.
Sen päälle tuli raudoitusristikko ja kerros betonia.
Sitten tehtiin luonnon kivistä kivaa palapeliä, jossa ei ollut yhtä ainoata oikeata ratkaisua. Tuli nyt tuollainen. Palat muurattiin paikoilleen muurauslaastilla.
Saumaus tehtiin sellaisella tökötillä, joka kuivui puolessa tunnissa. Saumaus tehtiin kolmessa erässä ja sittenkin joutui hosumaan niin, että jälki ei ole hyvä. Täytyy vielä hioa siistiksi paremmalla ajalla.
Yläkerran lattia tehtiin oikeasta lattiaponttilaudasta ja se oli helppoa työtä.
Alakerran lattia tehdään naapurin isännältä ostetuista lattialankuista, jotka ovat peräisin 1800 -luvulta. Viisi senttiä paksuja ja leveys vaihtelee 20:stä 35 senttiin. Ne on tarkoitus muurata savilaastilla paikalleen. Tämä palapeli tehtiin heinäkuussa 2006.
Ensimmäiset lankut ovat löytäneet oman paikkansa ja uusia varten on sipaistu savikerros kuivumaan.
Lankut oli kyllä numeroitu ennen purkamista, mutta osa oli niin huonossa kunnossa, että niitä ei saanut asennettua enää samaan järjestykseen. Koska leveys ja kaarevuus vaihteli, tuli väkisinkin rakoja, joihin tungettiin savimurskaa.
Kun lankut olivat paikallaan, alettiin miettimään lattialistoja. Muutamassa rautakaupassa käytiin, mutta ei löydetty mitään sellaista, joka olisi sopinut kuluneiden lankkujen ja rosoisten saviseinien kanssa yhteen edes sinnepäin. Sitten kokeiltiin miltä näyttää karkeasti höylätty raakalauta, jonka yksi särmä veistettiin pois puukolla ja kirveellä. Kun se oli paikallaan, tuntui, että mikään muu ei siihen paremmin sopisi. Karu juttu!
Lankuissa oli monta kerrosta eri vuosikymmeninä laitettuja maaleja, jotka olivat kuluneet epätasaisesti pois. Löytyi ainakin ruskeata, punaista ja harmaata maalia. Muutama päivä ajettiin parketinhiomakoneella ympäri tupaa niin, että suurimmat epätasaisuudet saatiin pois. Lankut jäivät kirjaviksi – oli puunväriä, punaista, ruskeata ja harmaata. Kaikki peitettiin paksulla kastanjanruskealla pellavaöljymaalilla – lopputulos oli tasaisen värinen ja ikivanhan lattian näköinen. Sitä juuri haluttiinkin.
